Ensimmäinen sooloretki 26.-30.7. Abisko

Olen valmistellut viime päivät ensimmäistä soolovaellustani. Mulla on 4½ vaelluspäivää tuhlattavissa, ei rahaa, mutta kyyti Narvikiin, koska Janne on menossa Narvikiin Alppikiipeilykurssille. Reitin varrellehan jää sopivasti Abiskon kansallispuisto ja Kungsleden-vaellusreitti. Olen halunnut osallistua Fjällräven Classic -vaellustapahtumaan jo useamman vuoden. Nyt ei oo tapahtumaa eikä lettukestejä tunturissa, mutta saattaa siellä muutama muu olla siltikin. Hölmöähän se olis jättää katsomatta moinen paikka kun kerran ohi ajellaan. 

Paljoa en ole tätä suunnitellut ja aina sanotaan, että koskaan ei voi liikaa suunnitella...siksipä ensimmäiselle sooloilulle lähteminen vähän jännittääkin tällaisella vajaan viikon suunnittelulla. Noh, Kungsleden on kuulemma ruuhkainen vaeltajien moottoritie ja siellä kyllä pärjää yksinäänkin, vaikka vähän prinsessa välillä olenkin, ainakin kun Jannen kanssa reissaa. Uskon, että itsevarmuus ja paskan sietokyky vaan kasvaa yksin tehdessä. 

Joten haasteita kohti. 

Suunnittelua on helpottanut paljon Fjällräven Classic -tapahtuman olemassaolo. Ko sivuilta löytyy jokaisesta etapista kuvaus ja jopa hyvistä telttapaikoistakin mainitaan. Kyseinen reitti on ilmeisen suosittu ja hyvin tallattu. Ensin ajattelin mennä Nikkaluokta-Abisko välin kokonaan, 110km. Päiviä on tosin käytettävissä vain 5 ja urheilukshan se menis.

Päädyin näillä suunnitteluilla kuitenkin hieman lyhyempään reittiin (noin 82km) Abisko-Abiskojaure-Unna Allakas-Alesjaure-Abiskojaure-Abisko. 

Alussa ensimmäinen etappi kulkee Kungsledeniä ja lopussa Alesjauresta Abiskoon asti ollaan taas Kungsledenillä, välissä jossain muualla. Tuvilla en ajatellut yöpyä, koska siitä luksuksesta täytyy maksaa (täällä lisää: STF priser). Viimeisenä iltana tietysti voisin käydä Abiskojauren tuvalla saunassa ja ottaa telttamajoituksen, se olisi aika luksusta. 

Kirjasto tarjoaa reissuavuksi kartan Fjällkartan BD6 Abisko-Kebnekaise-Narvik. Näitä olen hyödyntänyt aika paljon vaellusreissuilla ja reissujen suunnitteluissa. Yllättävän paljon karttoja siellä on lainattavissa. Lisäksi olen katsellut muiden vaeltajien videoita YouTubesta, joka olen todennut toimivaksi opetuskanavaksi kinesioteippauksen, vesijumppien suunnittelun sun muiden kanssa, kun osaa vähän suodattaa. Mun kuvamuisti nappaa maisemat ja reitit sieltä vaellusvideoilta hyvin. 

Fjällkartan BD6 Abisko-Kebnekaise-Narvik 

Puuron ja myslin pussituksia oli vuorossa illalla. Puuropussissa on reilu 1dl pika kaurahiutaleita, 1rkl maitojauhetta, 1rkl proteiinijauhetta, kanelia ja suolaa. Viime reissulla maistoin REAL Turmatin Sjokolademüsliä...oli melkosta herkkua. Kallista tosin. Yhen myslipussin hinnalla saan tuollasen Paulúnsin myslipaketin. Joutuu tietysti vähän hommiin, mutta ei se haittaa. Päätin siis tuunata omat myslini. Paulúnsin myslissä ei ole lisättyä sokeria, mutta nyt on ja on myös lisättyä rasvaa. 

Paulúns supermysliä (mustikka & vanilja), maitojauhetta 1 rkl ja mariannesuklaarouhetta.

Ruokia mukaan lähtee Blåbandin tomaattipastaa, couscousta kasviksilla ja yksi REAL Turmatin turskaa currykastikkeessa. Neljä ruokaa riittää, koska ti, ke, to ja pe syön ruuan vaelluksen jälkeen. Lauantaina syön joko Abiskossa  tai Narvikissa. Lisäksi on aamupuurot, ilta- tai päivämyslit, ruisleipää (metvurstilla ja juustolla) sekä suklaata 1 normaali 60g patukka/päivä.

Blåbandilta Tomato&garlic pastaa sekä Coucousta chilikasviksilla. REAL Turmatilta Turskaa kermaisessa currykastikkeessa. Nam! 

Majoitteeksi sain kaverilta lainaan Fjällrävenin Singi lightweight 2. Ei paina paljoa, helppo pystyttää ja toimii tunturiolosuhteissa.

Sitten rinkan pakkausoperaatio. Viime vaelluksilla mulla on ollut Vauden Centauri W 65+10. Oikein toimiva ja sopii  mun selälle, on kestänyt nitisemättä yli 20kg varusteet ja siinä on hyvät kiristysremmit. Huonoja puolia siinä on pienet taskut lantiovyöllä, sinne mahtuu suklaapatukka yhteen ja puhelin toiseen ja se, että rinkka ei pysy pystyssä kun sen laskee maahan. Lisäksi jostain syystä pelkään, että jokin solki menee Vaudesta rikki, ei ole koskaan mennyt, mutta sellanen fiilis usein on...pieniä ongelmia siis lopulta.

Meillä on myös Fjällrävenin Kajka 65, olen sillä reissannut lähinnä Euroopassa kaupungista toiseen ja hyvä kantolaite se on sielläkin ollut. Nyt ajattelin ottaa sen mukaan tälle reissulle. Jannella on Kajka 75 ja kateellisena oon kattellu, kun Janne tunkee sivutaskuihin tavaraa litratolkulla ja mulla kaikki on vaan päätaskussa ja siten hankalasti saatavilla kesken reissun. Ja Kajkassa on lisäksi ruhtinaaliset taskut lantiovyöllä.

Tuntuu, että rinkka on ihan tyhjä kun se ei ole ihan pinkeenä.

Rinkka painaa noin 14kg.
Janika painaa 62kg.

Kummaenolla

Päivä 6, Kaatosade ja inventaario

Kalastusta olisi suunnitelmissa ylävirralla ja alavirralla, mutta vettä tulee kaatamalla ja hieman ukostaa. Onneksi ei tarvii kasata telttaa ja lähteä seuraavaan paikkaan. Itikoita on paljon, tosi paljon. Onneksi on ThermaCell!
Aamupalaa syödään vasta 12.30. Menee aivan loikoiluksi tämä päivä. 

Hyvä hetki tehdä ruokainventaariota ja analysoida varustusta nyt kun puolessa välissä jo mennään ja vielä olisi 6 päivää ulkona jäljellä. 

Tehtiin vaihtoja suklaapatukoista, koska rupesin kaupassa pihistelemään ja jollain järjellä otin suklaapatukoiksi mm. 20g pikkuisia DaCapoja. Tässä kohtaa se tuntui järjettömältä, koska oli enää 5 patukkaa jäljellä ja päiviä oli vielä 6. Paljon herätti tunteita ajatus, että suklaat loppuisivat kesken. :D 

Puuroja, ruokia ja kaakaota oli vielä sentään 7 päivälle jäljellä. VanHouten kaakao on hyvää, ei ole Nestleä ja sitä saa kätevästi annospusseissa. 

On huomattu, että kahviin ei aina jaksa laittaa maitojauhetta, kun se ei aina sekoitu hyvin, mutta kaakaojauhe toimii herkullisena korvikkeena. Kahvi on nyt ruvennut maistumaan myös mustana. Kahvin purujen ja kestosuodattimen kanssa räplääminen rupeaa tuntumaan turhauttavalta. Tavoitteena on jatkossa löytää pikakahvi, joka maistuu hyvältä eikä ole Nestleä.

Teltta (Fjellräven Abisko Lightweight 2) on ollut kevyt kantaa ja absidi on erinomainen. Sateensuojassa mahtuu kaksi syömään. Muuten istualtaan hengailu teltassa on hankalaa, koska ei mahdu istumaan edes suorassa ja se on melko ahdasta kahdestaan. Pukeminen täytyy myös tehdä vuorotellen. Nukkuminen ja varusteiden mahtuminen sujuu ongelmitta kahdelta henkilöltä. Absidiin mahtuu paljon tavaraa. 

Tunnin verran aurinko paistoi, kuivateltiin kamoja ja kävin joessa kylpemässä. Ihanan raikasta! Mulla on oma uimaranta leirissä. Hiekkaranta ja rannalla isoja kiviä, joilla voi kuivatella uinnin jälkeen. 

Koko päivän on satanut, välillä taukoillen, jolloin on päästy kalaan ja sitten taas ukkosen palattua rynnitty takaisin teltalle. Kummaenon pinta senkun nousee joka kerta kun pihalla käy. Harkitaan jatkoreitin muutosta, jos sade jatkuu pitkäänkin. Edessä olevan ison suon ylitys tulee muuten olemaan liian kostea. 

Janne: " Paska päivä. Tulipahan testattua Ecoshellin vedenpitävyys."

Päivä 7, Kummaenoa

Aurinkoa ja tuulta koko päivän. Päivä mennyt kalastaessa joella.

Janne: " Tämä päivä oli hyvä päivä. Kummaeno tarjosi 45cm taimenen, mutta niin joki ottaa kun antaakin ja niin jäi pohjaan uistin, jolla molemmat taimenet tulivat. Sinne meni lottolippa värissä BRG . Itikoita on perkeleesti, mutta onneksi tuulee, joka on taas kalastamisen kannalta huono asia.  Ristiriitaisiin tunnelmiin päätämme tämän illan. Maailman parhaimmista maisemista Kummaeno kuittaa."

Päivä 8, Harjusta ja taimenta

Päivä alkoi pilvisellä ja hieman tuulisella säällä. Aamupalaksi teimme pannukakkuja ja kahvia. Mäkärät tekee hulluksi. Niitä lentelee niin paljon telttakankaiden välissä, että kuulostaa siltä kun satais.

Kalastettiin ylävirralla ja sain 40cm harjuksen! Wuhuuuu, ensimmäinen harjus ever. Se on nätti! Musta lottolippa (koodilla HP) toimii.

Janne oli vähän kade, vaikkakin tosi onnellinen, että sain kalaa ja tulin iloiseksi. Meinasin nimittäin olla jo vähän turhautunut koskikalastuksen hankaluuteen ja niihin kaikkiin kiviin, kun en osannut ja aina heitin minne sattuu. 

Iltapäiväkalassa Janne sai pintaperholla noin 45cm taimenen. Onnellinen oli poika! Tämä päästettiin takasin uimaan ja kutemaan, koska harjuskin oli vielä syömättä eikä leirissä ollut jääkaappia (lue: lunta).

Nyt rupeaa hiukset jo taas kaipaamaan shampoopesua, mutta pariasteinen vesi joessa ja miljoonat mäkäräiset ovat rajoittaneet shampoolla pesut minimiin. Odottelen saunaa.
Vessapaperiakin on enää ½ rullaa jäljellä, säännöstely alkaa. Leipää on enää 1 siivu/pää/päivä.

Tuntuu, että ollaan oltu jo ihan tarpeeksi kauan aloillaan. Toki ollaan kävelty useita kilometrejä jokivarressa kalastellen. Tekee silti kovasti jo mieli liikkua kunnolla ja edetä reissussa. Huomenna siirretään leiriä taas. Päätettiin, että lähdetään takaisin Pältsan suuntaan. Vesi on vielä korkealla ja oletettavasti myös matkalla oleva suo on tosi märkä. Pältsalta jatketaan matkaa Kalottireittiä pitkin kohti Koltaluoktaa. Reitti lyhenee siis alkuperäisestä hieman, mutta tunturin päällä on mahdollisia rautujärviä vielä kalastettavaksi niin ei haittaa vaikka suunnitelmat muuttuu.

Janne: " Tänään oli hyvä päivä, koska tuli perhokalastuskala."

Päivä 9, Kummaenoa ylävirtaan

Yöllä oli tuulista ja pilvet enteilivät kovasti sadetta, mikä antoi vaan odottaa. Pakattiin kamppeet ja liikuttiin nyt Kummaenoa ylävirtaan muutama kilometri. Janne tuntui olevan aamulla vähän kipeän oloinen. Kävely tuntui kuulemma raskaalta. Mulla oli ihan kevyt meininki, tuntui että rinkassa ei ole enää ollenkaan painoa kun muutaman päivän on ollut paikallaan ja lähinnä syönyt ruokia pois. Se tuntui yhtä painavalta kuin koulureppu. Mietityttää, että kuinka painavaa reppua sitä oikein aina raahaakaan mukanaan arjessa.

Niemekkeeltä läheltä Golomevarria löydettiin hyvä telttapaikka.
Useita kalastettavia paikkoja vielä kokeiltavaksi tälle iltaa. Kunnon nuotiopaikkakin on rakennettu rantaan, joku  on jättänyt sinne savustuspöntönkin.

Kyllä tuolla taitaa kalastajia käydä. Monessa paikoissa on ollut laavun rakennelmien jäämiä ja nuotiopaikkoja useassa kohtaa. Ainuttakaan ihmistä ei olla Kummaenolla nähty.
Jannella maha sekaisin. Ehkä eilinen harjus oli liian kauan lämpimässä. Mulla vaan on rautaisempi maha, mikä olisi kyllä kummallista.

Janne sai harjuksenkin tänään, mutta ripulin vuoksi sain itse kokata ja syödä harjuksen iltapalaksi. Se meni vähän pilalle, jäi pikkasen raa'aksi ja mäkäräiset valloittivat pannun. Sain kuitenkin noin puolet syötyä kalasta.
Ihmettelen kyllä, että mulla ei maha mennyt kertaakaan sekaisin näiden kalakokkailujen, mäkäräisten ja vain keitetyllä vedellä pestyjen ruokakamojen kanssa.

Jannelle rupeaa riittämään erämaa. Ripuli, mäkäräiset ja sade laskee kyllä motivaatiota. Mulla on mieli korkealla ja haluaisin kävellä vieläkin vaan. Jos Pältsalla kävisi saunassa niin jaksaisin taas useamman päivän. En kaipaa kaupunkiin.

Illalla tuuli yltyi koviksi puuskiksi ja jatkui myrskyisenä sateena aamuun asti. Todettiin teltan olevan väärin päin, tuuli tulee suoraan sivulta, kun teltan pitäisi olla tuulen suuntaisesti. Ei ruvettu yöllä kääntämään telttaa. Aikamoista läpätystä piti telttakangas, moneen otteeseen ajattelin että kohta lennetään. :D

Heräiltiin pitkin yötä molemmat.

Janne: "Tänään oli kurja päivä!"

Päivä 10, Lempipaikka!

Vettä satoi vielä päivälläkin kun telttaa kasailtiin, mutta laitettiin kamat kasaan ja jatkettiin matkaa. Pidettiin Pältsan tuvalla lounastauko. Tupavahti kehoitti meitä vaan menemään sisään lounaalle ja levolle. Tarjosivat myös lämmintä vettä ja saunaa. Liekö oltiin niin likaisen näköisiä tai hajuisia jo. Ihana ele ja teki mieli kyllä saunaan, mutta ei auttanut saunailla muuten ei olisi halunnut enää lähteä kiipeämään tunnin mittaista mäkeä tunturin päälle.

Päätettiin leiriytyä mäen jälkeen johonkin lähelle vedenottopaikkaa. Tunturilla tuuli kovasti ja oli kylmä. Ihan kuin kotiin olsi tullut! Nyt aseteltiin teltta tuulen suuntaisesti, jotta saadaan nukuttua.

Tomaattipasta meni kerralla koko pussi!

Kokeiltiin kalastaa läheisistä järvistä ja rautuahan sieltä tuli, iso möhkäle iltapalaksi. Rautu on kyllä yksi lempikaloistani. Liha on jotenkin tosi lihaisaa ja maukasta.

Telttapaikka oli täydellinen. Illalla makoilin teltan sisällä makuupussissa, aurinko paistoi ovesta sisään ja raikas kylmä tuulenvire kävi ja hätyytti hyttyset. Täydellistä. Maa oli pehmoinen ja tasainen, ilma oli viileä. Tuuli laantui illalla tietenkin, eikä kuulunut minkäänlaista läpätystä.

ThermaCell on todettu todella hyväksi ötököiden karkoittajaksi, jos ei ole tuulista. Reissussa meillä oli mukana 1 kaasu ja 3 läpyskää. Kaikkia olisi voinut olla enemmän mukana, niin ei olisi tarvinnut pihistellä ja menettää hermojaan niin paljon Kummaenolla.

Janne: " Tänään oli hyvä päivä. Päästiin pois ötököistä ja saatiin rautu. Kaikki reissun kalat on nyt saatu."

Päivä 11, Viimeinen etappi

Ihana yö takana. Viileä ilma, lämmin makuupussi ja pehmeä tasainen alusta. Aurinko herätti lämmöllään aamulla aikaisin. Otettiin aamu rauhassa ja Janne lähti katselemaan vielä kaloja järvelle. Kiva kun Jannekaan ei enää vihaa koko erämaata. Kuulemma 7 päivää on ihan maksimi aika olla erämaassa. Olen erimieltä, voisin olla vaikka kuukauden, jos olisi tekemistä tai jokin päämäärä.

Päätettiin tähdätä sittenkin tämän päivän Malla-laivaan ja yöpyä viimeinen yö Kilpisjärven retkeilykeskuksella, missä pääsisi myös saunaan ja saisi pizzaa. Eli kamat kantoon ja nokka kohti Koltaluoktaa.



Polku Pältsalta kohti Koltaluoktaa ja Kuohkimajärveä on kivikkoinen ja useasta kohtaa soinen. Väsyttävää kuljettavaa, siellä piti olla koko ajan skarppina ja katsoa mihin astuu, ettei kompastu tai astu kuoppaan.
Löytyi myös ehjä moottorikelkka keskeltä aurinkoista tunturia.



Koltaluoktalla odoteltiin laivaa pari tuntia. Ja fiilisteltiin saunaa ja pizzaa. Janne oli onnellinen puhelimesta ja internetistä. 

Kilpisjärven retkeilymajan sauna ja ulkoterassilla nautittu pizza oli taivaallista ja rento lopetus hienolle reissulle.

Empiirinen koe vaeltajarotilla

Aika paljon tipahti paino kahden viikon aikana. Välillä oli kyllä nälkä ja välillä oli niin väsynyt, että ei ollut edes nälkä. Mutta enempää ruokaa ei olisi voinut syödä, saati jaksanut kantaa. Käytössä meillä oli korkeakaloriset retkiateriat mm.BlåBandilta, voi ja metvursti ruisleivällä ja aamupuurossa, suklaapatukka joka päivälle, kaakao ja kävelypäiville urheilujuomajauhe. Ja lähes joka päivä tuli lisäksi syötyä yksi kala kaksistaan.
Eipä sillä, ei tässä vielä vaatteet päällä roiku, ei syytä huoleen. Ihan hyvissä painoissa mennään!

Janikan paino 7.7. 60,4kg (-7kg)
Jannen paino 11.7. (sisältää kostean viikonlopun lohijoella) 79,3kg (-0,2kg)

Kuohkimajärveltä Pältsalle

Päivä 1, Saapuminen pohjoiseen

Malla-laiva vei meidät Koltaluoktaan. Laivan kippari kertoi Koltaluoktan autiotuvasta, kun mietittiin siinä seuraavaa yötä. Tupa on ihan sataman kupeessa. Käytiin se sitten katsomassa satamasta lähteissä, mutta päätettiin jatkaa kuitenkin matkaa Kuohkimajärven autiotuvalle 3km päähän. Oli sen verran jo halua päästä eteenpäin.

Kuohkimajärvellä oli tupa tyhjänä ja yksi teltta rannassa. Väsytti iltapäivällä jo sen verran, että laitettiin teltta pystyyn ja mentiin ruoan kautta unille jo 18 maissa. Tupaan ei viitsitty jäädä, kun oletettiin sinne vielä väkeä saapuvaksi samana iltana. Tupa on kuitenkin ensimmäinen Kilpisjärveltä Pältsan suuntaan ja laivakin tuo väkeä lähelle kolme kertaa päivässä. Kolmen valtakunnan rajapyykki ja Mallan luonnonpuisto ovat tuvan läheisyydessä, mikä vetää väkeä niin laivalla kuin kävellenkin. 

Ennen unia tutkittiin kartasta tulevien päivien reittejä ja mittailtiin vielä päivämatkoja.

Suunnitteilla olisi seuraavaa:

Kuohkimajärvi-Gahppojärvi, 14km
Gahppojärvi-Pältsan putous, 11km
Pältsan huiputusretki, 20km
Pältsa-Kummaenon leiripaikka, 10km
Kalastusta pitkin jokivartta
Kalastusta
Kalastusta
Kummaenon leiri-Nilsivaaran leiripaikka, 10km
Nilsivaaran leiripaikka-"rautujärvet"(pikkujärviä joilla ei nimiä), 8km
"Rautujärvet"-Koltaluokta, 9km

Lopuksi Koltaluoktasta taas Malla-laivalla Kilpisjärvelle ja sieltä autolla Kolariin ja joskus lopulta kotiin.

Päivä 2, Kuokkimajärvi - Gahppojärvi ~14km

Aamulla tuvassa oli useampikin oululainen retkeilijä ja teltat oli pihalla lisääntyneet. Meillä oli unta takana 14h. Taisi reissulaisia väsyttää.
Olin puurosekoitukseeni todella tyytyväinen, se maistui taivaalliselta! Pussitin puurot annoksittain mini-kokoisiin minigrip-pusseihin. Yksi annos sisältää energiaa noin 280kcal.

Puuro (1 annos):
1 rkl kevytmaitojauhetta
1 rkl proteiinijauhetta
reilu 1 dl pikakaurahiutaleita
suolaa
kuivattuja karpaloita
muutama pähkinää

Kamat kantoon ja ensimmäinen vaelluspäivä alkoi innosta puhkuen.

Kuokkimajärveltä suunnattiin kohti Norjan puolella sijaitsevaa Goldahyttaa, josta käveltiin vaan ohi ja todettiin kaiken olevan lukittuna ja avainkin meillä olisi ollut jossain kotona, en vain löytänyt sitä viime reissun jäljiltä..taisin laittaa taas hyvään talteen. Huussi ois ollut vielä ihan kiva. Matka jatkui kohti Gahppojärveä.
Ylängöltä löytyi mukava lounaspaikka kalliolta, jossa syötiin pussillinen risottoa puoliksi ja keiteltiin kahvit. Blå Bandin ruoat ovat aika tuhteja, eikä niitä meinannut jaksaa syödä yksin kokonaista.

Gahppojärven lähellä Norjan puolella on Gappohytta, mistä pyyhällettiin taas vaan ohi ja majoituttiin järven rantaan Ruotsin puolelle. Todellisuudessa matkaa tuli noin 17km ja päivä tuntuikin melko pitkältä. 10 tuntia lähdön jälkeen löysimme sopivan telttapaikan. Minulla oli kylmä ja olin aivan puhki, eli kömmin vaan makuupussiin lämmittelemään ja syömään. Janne meni heti kalaan.

Reitillä polut oli mukavasti kuljettavia, välillä oli hieman kivikkoista, pitkää loivaa nousua oli tunti tolkulla loppupuolella ja aikaa kuluikin paljon ajateltua enemmän.
Maisemat ja paikat oli ihailemisen arvoisia ja niitä tulikin pysähdyttyä ihailemaan monessa kohtaa, hyttysiä ei ollut nimeksikään ja alkuun saikin vaeltaa T-paidassa aika pitkään. Vasta ylängölle noustessamme tuuli pakotti lisäämään vaatetta.

Päivä 3, Sunnuntai : Gahppojärvi-Pältsan putous

Janne näki aamulla kaloja järvessä ja ryntäsi jahtaamaan niitä. Minä keittelin aamupuurot ja kahvit, en pysty toimimaan aamulla ennen ruokaa. Rutiinit ne tiellä pitää ja mulla on aamulla aina nälkä.

Huomasin aamulla, että paikat on taas ihan juntturassa, tuntuu että ihan sama mitä tekee niin kaikki asennot on etukumaria. Päätin sitten kehitellä joogarutiinin, koska olin jo arkielämässäni päässyt vähän joogan makuun. Mukana mulla kulkee ohut makuualusta ilmatäytteisen makuualustan alle laitettavaksi. Pelkään nimittäin rikkovani ilma-alustani. Tuo ohut suoja-alusta toimii hyvin myös joogamattona tunturissa, jos ei sopivaa kalliota tai pehmeätä hiekkaa ole tarjolla.

Joogaharjoitus vaeltajan jökkiselälle

Tein kissan- & lehmänselkäliikettä hengityksen tahtiin, konttausasennosta rangan kiertoja vähän kipujen mukaan tunnustellen (myös lankkuasennosta kierrot voi tehdä jos selkä ei kipuile) ja lopuksi aurinkotervehdystä muutaman kierroksen. Lopetin harjoituksen lapsen lepoasentoon.
Helpotti tosi paljon jumeja. Tätä aion jatkaa!


Janne sai 45cm taimenen jahtireissullaan. Syötiin se vielä ennen kun jatkettiin matkaa.

Laakso (Vávrratvuopmi) Gappohyttalta Pältsan tuvalle on näkemisen arvoinen. Ihan kuin olisi Maa aikojen alussa dinosaurusten maisemissa talsimassa. Kaunista hiekkaharjua pitkin kulki hyvin tallottu polku. Aurinko porotti koko päivän ja matkalla pääsi onneksi purossa vilvoittelemaan. Matkalla tavattiin valokuvaaja pariskunta Rovaniemeltä. Kunnioitettavan kokosella kameravarustuksella herra matkaa taittoi. Itse haluaisin kuvailla myös tuollaisilla kameroilla tai edes hieman pokkaria jykevämmällä, tähän reissuun ei tosin lähtenyt kuin Nikon iskun ja veden kestävä pokkari. Ei sekään siis huono ole, mutta sillä ei voi kikkailla ja taiteilla niin paljon kuin isommalla.

Leiriydyimme Pältsan tuvalta noin kilometrin verran tunturin suuntaan, siellä oli monia telttapaikkoja. Hyttysiä alkoi olla jo häiriöksi asti, mutta maisemat iltapalalla mitä mainioimmat!

Janne: Tämä päivä antoi minulle yhden elämäni kaloista. Kala, joka jää mieleeni ja josta kerrotaan vielä monia monia tarinoita."

Päivä 4, Pältsan huiputus ja jäätikkö

Ruokaa laukkuun ja niin lähdimme Pältsan valloitusretkelle. Leirissä oli kova tuuli ja ajateltiin, että varmaan huipullakin tuulee. Huippua edelsi kuitenkin noin 10km taivallus laaksossa jokivartta pitkin ylityspaikkaa etsien. Aurinko porotti, onneksi tuli aurinkorasvaa naamaan, ja laaksossa ei juuri tuullut, oli aika hyvät tuulisuojat siinä ympärillä.

Ylityspaikkaa ei kuitenkaan löytynyt.
Vesi oli korkealla ja kenkien kanssa kahlaamalla ei yli päästy. Janne ei halunnut kastautua.
Reittimme kulki joen eteläistä puolta.

Ruuat hohkasi liian kuumana laukussa selkää vasten, kun aurinkokin jo lämmitti riittävästi, niin piti välillä vähän jäähdytellä ruokia lumessa.

Change of plans.

Koska ei päästy joesta yli niin laitettiin suunnitelmat uusiksi. Laakson perällä on järvi, joka päätettiin kokeilla kalastaa, sillä tietysti meillä oli virveli mukana retkellä. Perille päästyämme Janne totesi sen olevan liian matala kalojen olemassa ololle. Noh, tulipahan käytyä.

Toinen järvi on samaisessa laaksossa aika paljon korkeemmalla, kartta lupaa, että siellä on myös jäätikkö. Sehän tarkottaa kylmää ja korkeella...eli sinne!

Siellähän olikin pieni jäätikkö jäljellä ja järvestä jäät sulamassa. Löydettiin mukava lounaspaikka Pältsan huippunäkymin. Kyllä sen huiputus täytyy käydä joskus vielä tekemässä, näytti ihan käveltävältä reitti ja jäi huiputus kaivelemaan.

Paluu leiriin oli jotenkin tuskanen taas, kilometrejä tuli reilu 20 ja aikaa meni reilut 8 tuntia. Talsittiin Pältsan tuvalle ja siellä saunaan. Siellä pääsi oikein ihanaan puusaunaan, jonka toinen tamperelais pariskunta oli lämmittänyt. Ihanaa oli saada hiukset puhtaaksi taas. Seuraavaa lämmintä vettä ei ole taas hetkeen tiedossa.





Pältsan tupavahti oli mukava ruotsalainen pariskunta, jotka olivat siellä viime vuonnakin kun Janne kävi tuvalla. Loistava ja iso tupa. Vielä joku päivä jään sinne nukkumaan pehmeille patjoille saunan jälkeen! Pälsalla on myös oma kylpylähde...vesi +4c.

Päivä 5, Jannen päivä ilman kaloja

Leiri kasaan ja kamat kantoon. Jalkoja särki eiliseltä. Ei tuo reilu 20km taivallus tainnut mennä palauttavasta päivästä sittenkään.
Myös tänään joogasin aamulla, koska selkä ja lantion seutu sitä tuntui kaipaavan, minkä jälkeen kroppa tuntui taas vahvalta ja rennolta, taas jaksaa kantaa kuormaa seuraavan etapin. Olen huomannut, että myös taaksetaivutukset ja lonkan venytykset/avaukset tuntuu toimivan.

Pältsän tuvan läheisyydestä Kummaenon varteen lähelle poromiesten tupaa on noin 10km. Sinne käveltiin. Janne jatkuvasti kertoo seuraavan pätkän olevan melko tasaista ylänköä. Rupeaa tuntumaan, siltä ettei Janne tiedä millaista se tasainen ylänkö edes on. Täytyy varmaan viedä se ylängöille kävelemään joskus. ;)

Laskeuduttiin nyt noin 300m lähemmäs meren pintaa ja hyttysten seuraksi ilmestyi mäkäräsiä niin, että ötökkäverkko oli kaivettava naamalle, jos ei halunnut hengästyessään tukehtua pieniin mustiin paskiaisiin.

Leirissämme oli nuotiopaikka ja puitakin vieressä, tehtiin iltapalaksi nuotiolla popcornia. Kattilan kansi suli vähän ja siirryttiin takaisin keittimellä kokkailuun.

Eiliseltä vielä väsy painaa kropassa.